13. joulukuuta

Inge Löökin Lucia neidolla on ainakin hauskaa, varmaan on glögi terästettyä?!

Lucian päivää vietetään, kynttiläkruunut hiuksille ja valoa toivottamaan pimeään maailmaan. Valoa tähän pimeään talveen tarvitaankin, onneksi on kynttilöiden ja valosarjojen aika. Niitä vaan palamaan jottei ihan kaamosmasennus iske.
Kuumaa kaakaota ja pipari käteen ja kaamosta nujertamaan.

13. luukku ja Lucian päivä

"Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy!"

 

Pyhä Lucia. Sancta Lucia, 283–304 on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.

Pyhän Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.

Lucian päivä ja 13. luukku

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.

Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lucia (lat. lux, valo) on suomennettuna Valotar. Juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, ja tämän vuoksi päivää vietetään valon juhlana.

Tampereella valitaan valon neito, mutta se ei liity tähän Lucian päivään.

Tämä Carl Larssonin Lucia on kyllä tunnelmaltaan yksi parhaita, Larssonin työt kyllä kaikki ovat niin ihania, kuten mun tämän vuoden joulukalenterikin on Larssonin maalaus.

Tässä sitten paperinukkea kehiin jos haluaa itse vaatettaa Luciansa.

Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.     

Lucian päivä

13. kynttilä sytytetty.

Tänään vietämme Lucian päivää=valonjuhlaa.

Ensimmäinen Lucia-neito oli sokeiden ja silmäsairaiden suojeluspyhimys. Hän oli kristitty sisilialaisneito, joka kärsi marttyyrikuoleman vuonna 304. Tarun mukaan Lucia oli erittäin kaunis ja muuttui entistä kauniimmaksi käännyttyään kristinuskoon. Lucia joutui vainon kohteeksi ja, koska hän ei suostunut kieltämään kristinuskoaan, hänet sokaistiin ja poltettiin roviolla.

Ei siis kovin onnellinen loppu tälle tarinalle.

Nykyään Lucia yhdistetään

valoon ja häntä juhlitaankin valonneitona näin suomeksi sanottuna.

Luciahan tuo valon kynttiläkruunu päässään.

Joulukuun 13. - 14. välistä yötä kutsutaan

Lutun yöksi, eli vuoden pimein yö.

Taiteilija Carl Larssonin näkemys Luciasta,

tunnelma harras ja kynttiläkruunun niin elävän näköinen

Tähti loistaa tänään onhan valonpäivä.